Alastomuus

Ihan alkuun iso kiitos jo jokaiselle, joka eilen osoitti mielenkiintoa uutta blogiani kohtaan! Teitä oli tilastojen mukaan hurja määrä joten eiköhän jatketaan samaa rataa!

Niinkun otsikkokin jo kertoo,niin tänään haluan kertoa oman mielipiteeni alastomuudesta. Aihe on hyvin tavanomainen,jokaista meitä joka päivä koskettava. -Vai onko? Pystyykö joku teistä todella vaihtamaan kotona vaatteet sekä käymään suihkussa ja saunassa ilman,että olisitte hetken aikaa ilman rihman kiertämää? Jos vastasit kyllä, ilmoittaudu minulle ihmeessä! Haluan nimittäin tietää miten tämä on mahdollista :)

Alastomuuden arkisuudesta huolimatta, aihe tuntuu olevan monelle suomalaiselle tabu. Aina se ihmetyttää, nolottaa ja herättää kummaksuntaa. Tämän tekstin innoittajana toimi tänään Facebookin koirat-ryhmässä jaettu Ilta-Sanomien linkki, jossa Anna Abreu esiintyy yläosattomissa koiranpentunsa kanssa. Linkin pääset lukemaan tästä: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1442472505431.html

Omasta mielestäni kuva on kaunis ja ihanan raikas otos. Kuva omistajasta ja koirasta, ei niinkään alastomuudesta tai itsensä tyrkyttämisestä.
Tästä kuvasta nousi tietysti kuitenkin ryhmässä suuren suuri haloo ja uskon että samoin on käynyt myös ko julkaisun alla Ilta-Sanomien sivuilla.
Miksi? Onko syynä mahdollisesti kateus? Monet kommentoijat rinnastivat kuvaa eläimiin kohdistuvana seksuaalisena ahdisteluna sekä niiden hyväksikäyttönä. Aivan älytöntä. Kommenteissa mietittiin myös,onko kuvan ottoon ollut syynä huono itsetunto vai itsensä esille tuominen. Hmm.

Meille jokaiselle on annettu vartalo. Keho. Kroppa. Millä termillä sitä ikinä haluat kutsuakkaan. Miksi emme saisi olla sinut vartalomme kanssa ja näyttää sen muulle maailmalle? Miksi automaattisesti joku on lyttäämässä ja kertomassa kuinka irstasta alastomuus on ja se että viihdyt kehossasi? Olen aihetta nyt tämän aamupäivän pyöritellyt päässä ja todennut että toiset ihmiset ovat vain selkeästi suppeampia elämänkatsomuksessaan.
Jos ihmisellä on huono omatunto,uskon että hän hoitaa sitä ( ainakin hänen kannattaisi) jollain muulla tapaa, kun lisäämällä kuvan, jossa on alasti koiransa kanssa. Liian harvoin ihmiset katsovat kuvaa kuvana. Itse monesti katson ja arvostelen kuvaa ikään kuin taiteellisesta vinkkelistä, teoksena. En niinkään arvostelemalla ihmistä itseään kuvassa tai mieti syitä kuvan ottoon. 

Neuvon jokaisen kokeilemaan samaa edes yhden kerran. Katso jotain kuvaa, jossa on alaston ihminen ja mahdollisesti esine/asia/toinen henkilö vieressä ja kysy itseltäsi, mikä siinä on niin likaista? (Ennen kuin jokainen innostuu googlettamaan jotain naked woman with dog-tyylistä) haluan varoittaa,että kyllä sieltä niitä selkeästi sairaitakin kuvia seasta löytyy.

Voisi kuvitella alastomuuden olevan myös voimaannuttava tunne. Ja etenkin naisilla ikään kuin juurilleen palaamisen tunne. Kuvittele kuvaushetki, jossa olet studiolla ja olet alasti (jokin esine kriittisen paikkojen edessä mikäli haluat)  kameran linssin edessä. Vain sinä, kamera ja kuvaaja. En tiedä mikä kasvatuksessani on aikanaan mennyt vikaan,mutta minua ainakin ajatus kiehtoo. Ei sillä, että se parantaisi huonoa itsetuntoa vaan sillä että se saisi jokaiselle hiukan tervettä ja toivottua puhdasta hyvää itsetuntoa,rohkeutta ja saisi sinut tuntemaan itsesi seksikkääksi omassa nahassa.

Otetaan siis kukkahattutädit hatut pois päästä ja nakuillaan oikein urakalla!  \,,/ Ja mikä tärkeintä, ei opeteta seuraavalle sukupolvelle,että alastomuus on myytti ja sitä tarvitsee pelätä ja hävetä!

Kliseistä mutta totta, "koska olet sen arvoinen".

-Jonna